Kotiunelmia ja unelmakoteja

Talotoimittajia on tullut skoutattua jo ennen kuin oli tontista tietoakaan. Lähinnä asuntomessuja kolutessa on jäänyt fiiliksiä tietyistä toimijoista ja niiden mielenkiintoisista malleista. Kautta aikain ajattelin että teen kivitalon ja jos en, niin puutaloista ainoa mikä herätti tunteita oli Kannustalot. Ajatuksien jalostuttua toiminnaksi kivitalon viehätys on haalennut ja omalta talolta toivotaankin vähän hippejä asioita kuten hyvää sisäilmaa, ekologisuutta, pientä hiilijalanjälkeä ja sen sellaista. Tokikaan ulkonäköasioita unohtamatta. Kuten kivitaloissa, niin hirsitaloissakin on omanlaisesta tunnelma ja akustiikka. Hirsitalossa myös edelliset hippikriteerit täyttyisivät. Mutta, koska insinööri, olen tutkinut myös jonkin verran ja sen verran mitä tietoa on saatavilla uusia pientaloihin soveltuvia rakennusmateriaaleja kuten CLT ja teräsrakentaminen.

Alunperin ensimmäisille tonttikokelaille oli määrätty kaava jossa ulkoverhous täytyi olla puuta ja materiaalina alkoi viehättämään CLT (Cross Laminated Timber). Materiaalin ajakohtaisuus räjähtäneen muuten kansan tietoisuuteen tänään Maikkarilla klo 20, kun ohjelmistossa starttaa Laurin talot. CLT on käytännössä liimapuristelevyä, jossa puulevykerroksia on liimattu ristiin. CLT:tä valmistaa Stora Enso Itävallan tehtaallaan, mutta kotimaisiakin valmistajia on. CLT:ssä alkoi viehättämään kivitalomainen eli modernimman arkitehtuurin vaikutelma, jossa yksityiskohdat saadaan hyvin pelkistettyinä. Levyt valmistetaan suurelementeiksi, joka mahdollistaa esim. hyvällä kantavuudellaan suuret ikkunapinta-alat ja jiirinurkat, jolloin sisätilojen listoitusta ei välttämättä tarvita. Materiaalina sisäilman ja hengittävyyden kannalta CLT on lähes hirren luokkaa ja parempi kuin perinteisissä puutaloissa. CLT:ssä eristeenä kuitenkin käsittääkseni suositaan kuitenkin ei-hengittävää mineraalivillaa, joka vähän sotii tätä ideologiaa vastaan. Höyrysulkuna kuitenkin toimii puulevy itsessään, joka ajatuksena tuntuu miellyttävämmältä kuin puuelementtitalojen muovi. CLT:stä tietoa saa vähän kaivaa kivenkolosta vielä toistaiseksi, samoin kuin kuvia referenssitaloista, mutta jos tämä tarkemmin kiinnostaa niin voin kommentteihin lisäillä artikkelejä mistä hatarat mielikuvani olen itse muodostanut. CLT-rakentaminen lopulta hylättiin lopulta niinkin ankeasta syystä, että ko. tekniikka vaatii tottakai lähtökohtaisesti osaavan arkkitehdin suunnitelman pohjaksi ja että CLT-rakentajia on vielä aika pieni otanta, eli budjetin- ja projektinhallinta vaikutti kohtalaisen hazardilta ja muistanette ensimmäisestä postauksesta mieheni langettaman ehdon. Järki voitti. Pienenä miinuksena myös ulkoverhous eli materiaali vaatii joka tapauksessa erillisen ulkoverhoilun, toinen ehkä miinus elementin kosteusvaihteluiden kestosta. Jäi nimittäin mietityttämään miten elementti kestää aikaa ja ilmastoa, tuleeko halkeamia tai tilavuuden vaihtelua. Pääkaupunkiseudulla CLT-taloja voi käydä uutsimassa esim Nuuksiossa Haltia-keskus ja Kivistössä asuntomessualueelta löytyvä koti Vivola.

Kuvassa eilen kaiketi ensimmäistä kertaa julkaistu kokonaiskuva Laurin CLT-taloista! Tähän asti on mediassa paljastettu vain detskuja. Lähde arkkitehtitoimisto Alvardag.

Toinen uutuuskonsepti on tänä vuonna asuntomessuilla lanseerattava MinunLOFT valmistalokonsepti, joka aikoo tuoda markkinoille malliston teräsrunkoisia taloja, joissa elementtien teräsrakenteet on tehty kierrätysteräksestä ja romuteräksestä. MinunLOFT mallistoa markkinoidaan termein energia- ja kustannustehokas, ekologinen, paras ilmanlaatu vähintään 3,5 metrin huonekorkeus, personoitavuus, vastuullisuus jne. Eli termistö vakuutti, samoin mallitalon ulkonäkö. Teräsrunkoinen elementti on eristetty ja jäykistetty myrkyttömällä ja uudelleen täysin kierrätettävissä olevalla polyuretaanilla, joka myöskin ajatuksena oli viehättävä. Tein hieman taustatyötä ja sain käsityksen, että hyvä huoneilma ilmeisesti perustuu vain tuohon korkeaan huonekorkeuteen, ilmanvaihto on täysin koneellinen koska tekniikkaa markkinoidaan passiivielementtinä (ei-hengitä). Kustannustehokkuus perustuu siihen että asiakas lähtökohtaisesti pystyy hyödyntämään valmista mallistoa (moduleja), jotka lanseerataan myöhemmin. Samoin perustukset tulisi onnistua tasamaalle teräspaalutuksella. Etenkin tämä oli hieman pettymys, sillä mallitalossa mielenkiintoni oli herättänyt nimenomaan miten talo oli porrastettu alaspäin polveilevalle tontille. Mallistossa suurimmat modulit oli noin 150 neliöisiä, joten ilmeisesti myöskään niiden muokkaaminen meidän perheen tarpeisiin ei onnistuisi. Tässäpä siis syitä jättää tämä mielenkiintoinen uutuus nyt tässä vaiheessa korvan taakse ja odotella mielenkiinnolla, jos joku muu innostuisi tästä rakennustavasta. Eittämättä tässä on hyvät puolensa. "Teräksen käyttöikä on pitkä, jolloin se myös vastaavasti säästää uusia materiaaleja ja energiaa. Valmis teräsrakenne ei kuormita luontoa, sillä se ei eristä tai ime epäpuhtauksia ja kosteutta. Luontoon jäädessäänkin se palautuu aikanaan samoiksi mineraaleiksi, joista se on valmistettu. Malmivaroja on paljon, ja myös teräksen tehokas kierrättäminen hidastaa luonnonvarojen käyttöä.". Tekniikkaa ollaan ilmeisesti parhaillaan standardoimassa ja homma on vielä monilta osin alkutekijöissään.
MinunLOFT messutalo

Eli back to basics, vaihtoehdot edelleen perinteinen puutalo, joko suurelementtinä tai pre-cut toimituksella tai hirsitalo. Talonrakentaja-idolieni top3 on Loikkasen perheen puutalo Villa Luova (http://villaluova.com), joka myöskin sijaitsee kallioisella tontilla jossa kallio on nerokkaasti hyödynnetty myös sisätilojen suunnittelussa. Lisäksi Henrin tinkimätön asenne yksityiskohtien viilaamisen suhteen on ihaltavaa ja materiaalivalinnat omaan makuuni istuvia. Toinen mielenkiintoinen suomalainen tuttavuus on (ei kylläkään puutalo vaan) Betonitalo. Annen betonitaloa ja sisustusta olen seurannut lähinnä instagramissa www.instagram.com/betonitalo_/ mutta ihan nyt viimeaikoina Naantalissa sijaitsevaa taloa on esitelty myös lehtien palstoilla, ainakin yöpöydälläni lojuvassa Glorian koti 2/2017. Materiaalina betoni on mielestäni viehättävä ja maanläheinen sekä riittävän rouhea ja harmaa. Betonitalossa viehättääkin materiaalien rohkea ja uudenlainen käyttö sekä tottakai upea ympäröivä luonto ja sen huomioiminen. Kolmannen maininnan saa Norjaan parhaillaan rakentuva casa Sinnes www.instagram.com/casa_sinnes/, jota seuraan paitsi erinomaisella norjankielentaidollani, niin lähinnä insta-kuvista. Tämän talon voisin huolia tällaisenaan! Siinä viehättää paitsi ulkonäkö, myös persoonallinen pohjaratkaisu, epäsymmetrinen ikkunoiden asettelu ja ah-niin-ihana lehtikuusivuoraus. Lehtikuusella ulkovuorattuja taloja näkee muuten Suomessakin jonkin verran, jopa tässä meidän nurkillakin on muutamia. Lehtikuusen voi jättää joko noin, luonnonmukaiseen tilaansa ja antaa harmaantua ajan kuluessa tai sen voi käsitellä halutun sävyiseksi tai vain uv-suojalla jolloin se säilyttää tuoreen värinsä paremmin.



Kuvat edellämainituista lähteistä, paitsi viimeinen on mun kännykän inspiskansiosta, jonka lähdettä en muista.

Ollaan siis hieman kaukana perinteisesti suomalaiseen makuun mielletystä puutalosta. Talotoimittajat on jo haastettu, nähtäväksi jää miten muijan käy, kun visiot kohtaa budjetin ja järki tunteet. Vähän visuaalisempaa pläjäystä luvassa seuraavaksi suunnitelmista ja pohjaratkaisuista. Siis sikäli mikäli en ole hautautunut perspektiivipiirtämisen haasteisiin aseenani vain blankko A3 ja mittasuhdeviivain. Muu elämä koettaa nyt varastaa aikaa mun talonrakennushörhöilyltä, tällä viikolla realisoituu mm. koulutehtävien deadline ja tyttäreni syntymäpäiväjuhlat.